Kirjottamiset on taas jäänyt vähemmälle.Ollaan oltu lapsenvahtina kummipojalle,kyläilty ja käyty alennus myynneissä.Jokohan ois reissut ja kyläilyt tehty ja kerittäis olla vaan kotona ja kerkiäis neulomaankin .Mutta aloitetaan päivittäminen sytyck-haasteen yhteenvedosta.Haasteeseen ilmottauduin mukaan viime syyskuussa.Ilmottautumislajini oli satubaletti,tykkään tehdä pieniä nopeasti valmistuvia juttuja.Lajikseni sain kansantanssin.

Hollywood-viikot 27.9-16.10.2010:

Nämä viikot käytin suunnittelemiseen,että mitä sitten rupeaisi neulomaan kun show alkaa. Ensimmäinen suunnitelma oli hyvin kunnianhimoinen.Itse piirretystä mallista neulottu palmikkotunika/liivi.

Tämän idean kyllä hautasin aika äkkiä.Rupesin miettimään,et jos en ole eläissäni yhtään palmikkoa tehnyt,ehkä kannattaisi opetella yksi uusi asia kerrallaan.En ole meinaan itse suunniteltua mallia tehnyt ennen.Joten suunnitelmat uusiksi.Päätinkin sitten tehdä lapasia,sukkia,huiveja ja pipoja.Näitä voisi myös antaa sitten joululahjaksi,joten saisin lyötyä kaksi kärpästä kerralla .

Tässä lanka- ja mallivaihtoehtoja töihin.

Show 17.10-31.12.2010:

Tässä työt siinä järjestyksessä kun ne tuli tehtyä:

Dude & dudette sukat.

Palmikko lapaset missä tuo sama palmikkomalli kuin sukissa.

Huivi parilla palmikolla.

Palmikko pipot vanhemmille tytöille.Tähän asti neulominen oli sujunut ihan sutjakkaasti,ilman suurempia ongelmia.Mutta tässä kohtaa jysähti,että joulu lähestyy ja en kerkii millään saamaan valmiiksi kaikkia juttuja jouluksi,mitä suunnittelin.Ja tämän välähdyksen myötä alkoi koko neulominen tökkiä,ei olisi huvittanut koskea puikkoihin ollenkaan.

Malli oli ihana,mutta kun oli neuleplääh ja lankakaan ei ollut mitään ihkua.Niin tän huivin neulominen oli aika pakko pullaa.Mutta tuli suomalaisella sitkeydellä/jääräpäisyydellä tehtyä valmiiksi.Tämä olikin tossujen kanssa viimeisiä töitä mitä tein ennen joulua.Mutta kun oli joulu juhlittu,itse asiassa jo joulupäivänä olin jo ihan intoa täys,että mitä rupeais neulomaan.Ei ollut pakko tehdä mitään,eikä ollut mitään aika rajaa mihin mennessä pitäisi saada jotain aikaiseksi.Niinpä viimeisellä viikolla ennen shown loppumista,kerkesin tanssia vielä parit tanhut:

Haaste oli kiva,en tiedä koska olisin muuten uskaltatunut opettelemaan palmikon tekoa.Mikä muuten ei edes ollut niin hankalaa kuin olin luullut.Ehkäpä tämä innostaa minua kokeilemaan muitakin uusia asioita helpommin,ehkäpä tulee vielä se tunika/liivikin tehtyä.Tosin se täytyy sanoa,että nyt noita palmikoita tulee laitettua työhön kuin työhön .